Täällä Tšekki, kuuleeko Suomi?

 Hei jälleen, 

täällä Tšekki kuuleeko Suomi? No ihan ei taida huuto kuulua sinne asti, mutta jospa näin blogin välityksellä saisin asiani kuuluviin... 😄

Työympäristöstä teille vähän höpöttelen tällä kertaa...Nämä aiheethan sivuavat näissä minun blogikirjoituksissa aina jollakin tavalla toisiaan, ja se johtuu siitä, että suoritan samalla täällä ollessani valinnaista kurssia "Kansainvälisessä työympäristössä toimiminen" ja kirjoittelen paljolti valmiiksi annettujen aiheiden perusteella. Toki myös lisään omia ajatuksiani ja juttujani sinne tänne ja kirjoittelen jossakin vaiheessa ihan muuten vaan ilman valmiita aiheita... Mutta nyt siis tämän aiheen pariin... 

Hradecin sairaala-alue on- kuten aiemminkin jo olen kertonut - iso kokonaisuus, joka koostuu useammasta rakennuksesta. Melkeinpä jokaiselle erikoisalalle on oma rakennuksensa. Välinehuolto, missä minä siis olen työssäoppimassa kuuluu isompaan kokonaisuuteen missä on samassa ensiapu ja päivystys, kirurgian, sydänkirurgian- , urologian-, radiologian-, anestesiologian- ja elvytys poliklinikat, tehohoito ja kolme sisäistä erikoisklinikkaa sekä röntgenosasto. Näistä olen päässyt välinehuollon lisäksi käymään kirurgisella osastolla, jonne olen päässyt onnekseni seuraamaan useampaakin leikkausoperaatiota. Ensiavun ja päivystyksen aulatiloissa olen käynyt, kun sattumoisin kahvila, jossa mekin joskus välinehuollosta poikkeamme sijaitsee siellä... =) Nämä kaikki ovat olleet aiemmin omia yksiköitään toistensa välittömässä läheisyydessä, mutta uuden ensiapu rakennuksen remontin myötä ne yhdistettiin niin, että edellä mainittuihin paikkoihin pääsee sisäkautta yhdyskäytäviä pitkin sekä ulkokautta omista sisäänkäynneistään myös. Aikamoinen laitos. Lisäksi tässä yhteydessä sijaistee vielä uusi paviljonkirakennus, missä järjestetään luentotilaisuuksia ja muita isompia tapahtumia.

Työntekijät välinehuollon puolella ovat kaikki syntyjään tšekkiläisiä (tähän mennessä tapaamistani), mutta lääkäreissä ja hoitajissa olen nähnyt muistakin kulttuureista tulleita työntekijöitä. Ja opiskelijoita on näkynyt useammasta kulttuurista, jotka ovat hoitaja- tai lääkäriopintojensa puolesta tulleet tänne sairaalaan joko tutustumaan tai harjoittelemaan. Oli meitä suomalaisiakin täällä joku aika sitten useampi, kun hyvinkääläiset nuoret olivat parin viikon visiitillä, mutta nyt taidan olla ainut suomalainen opiskelija työssäoppimassa täällä tällä hetkellä... Eli hetkellisesti välinehuollossakin on muita kansallisuuksia hommissa! 👌

Koska kollegani välinehuollossa ovat kaikki tšekkiläisiä, niin englannin kielen taito on aika kehnoa... suurin osa heistä on jo vanhempia henkilöitä, jotka varsinkaan eivät osaa kuin ehkä sanan tai kaksi, jos sitäkään, eivätkä he myöskään ole kovin innokkaita kääntäjäsovellusten käyttäjiä. Onneksi elekielellä pärjää heidän kanssaan. Joukossa on kuitenkin muutama nuorempi työntekijä, jotka osaavat englantia ja heidän kanssaan totta kai, keskustelu ja työntekeminenkin sujuu helpommin. Haasteita kuitenkin välillä meinaa olla heidänkin kanssaan, kun ei välttämättä ymmärretä toisiamme, mutta heidän kanssaan sitten selvitämme asian kääntäjää apuna käyttäen. Sama juttu logistikkojen ja muiden asiakkaiden kanssa, jotka tavaraa tuovat välinehuoltoon, niin hankalaa meinaa olla jos lähistöllä ei ole ketään paikallista heille puhumassa. No tähän asti on pärjätty ja pärjätään loppuun asti, lippu korkeella ja hymy huulilla! Ollaan me yhdessä kollegojen kanssa opeteltu suomeksi ja tšekiksikin tiettyjä sanoja, että ainakin joskus ymmärrämme toisiamme kun niitä sanoja toistellaan toisillemme.... 😊 Vieraillessani leikkausosastolla huomasin, että pääosin kaikki lääkärit osasivat hyvin englantia ja myös jokunen hoitajista. Puhuipa siellä eräs lääkäri sekä eräs leikkausavustaja suomeakin...tosin vain muutaman sanan, mutta silti! Kun kyseinen lääkäri kuuli, että olen suomesta hän hihkaisi innoissaan suomeksi: "Suomi jääkiekko",  jatkoi juttuaan englanniksi ja kertoi käyneensä joskus Suomessa. Sitten mainitsemani leikkausavustaja kysyi ensin englanniksi, tykkäänkö metallimusiikista ja samaan hengen vetoon vaihtoi suomen kieleen ja kertoi kuuntelevansa Korpiklaania sekä Turmion kätilöitä...Aikamoista!  

Työkulttuureissa tšekin ja suomen välillä on eroavaisuuksia. Tosin nyt peilaan vain tämän sairaalan ja välinehuollon puolelta asiaa kun muualta täältä ei ole pidempiaikaista kokemusta. Täällä välinehuollossa tehdään kahdessa pidemmässä vuorossa -aamu ja yövuorossa- säännöllisesti 12 tuntista työvuoroa sekä niiden lisäksi 7-8 h työvuoroja, jotka on rinnastettu toisiinsa nähden sopiviksi ja eri aikoihin alkaviksi. Suomessa ei taida vakituisesti juurikaan olla 12h vuoroja käytössä, ainakaan välinehuollon puolella, mutta voin olla väärässäkin. Täällä se kuitenkin on yleinen käytäntö. Myös viikonloppuisin ovat samat vuorot käytössä, tosin päivävuoroja on vähemmän kuin viikolla. Tauot menevät välinehuollon puolella sen mukaan miten tavara liikkuu. Yleensä aamulla ja aamupäivällä oleskelua ja odottelua on enemmän kun tavaraa on liikkeellä vähemmän, mutta iltaa kohden odottelua on vähemmän ja siis työntekoa enemmän...Itselleni ns. turha istuskelu meinaa tuottaa vaikeuksia, kun ei ole tottunut vaan istumaan ja odottamaan, mutta yleensä "lueskelen" ohjekansioita ja katselen niiden kuvia. Täällä on niin paljon pienemmät tilat, että noin vain toiselle pisteelle meno jelppimään ja tekemään jotain hyödyllistä, ei onnistu kuten Suomessa kun ei välttämättä mahdu tekemään mitään. Ja kun kielimuuri on iso niin ei aina oikein osaa kysyäkään, että onko jotakin mitä voisi tehdä...

Tervehtiminen sairaalan sisällä on joka puolella yleistä, kaikki tervehtivät toisiaan olipa kyseessä sitten henkilökuntaan kuuluva tai sairaalan asiakas. Kerran jopa eräs vanhempi rouva sanoi päivää ambulanssista minulle kun menin ohi ja häntä oltiin tuomassa sisään... Onneksi sentään olen oppinut sanomaan päivää tšekiksi niin sain senkin mummelin iloiseksi tervehtimällä takaisin ja vieläpä samalla kielellä kuin hän! Tähän mennessä en ole törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka ei olisi sairaalan sisätiloissa jollakin tavalla tervehtinyt vastaantullessaan. Ja kaikki kollegat välinehuollossa tervehtivät toisiaan, minuakin alusta asti vaikken ketään tänne tullessa tuntenut. On täälläkin varmasti tilanteita missä ei aina tervehditä, mutta toistaiseksi sellaista ei ole vastaani tullut. Koti suomessa sellaisia tilanteita valitettavasti on vuosien varrella vastaan tullut useampiakin, jopa työpaikan sisällä. Tässä asiassa ainakin täällä ollaan himpun verran edellä kuin meillä, vaikka moni muu asia laahaakin jäljessä. Ainakin mitä tulee tämän paikan työkulttuuriin ja välinehuoltoon.... 

Siitäpä oiva aasinsilta seuraavaan ihmetyksen aiheeseen vielö paikallisessa työkulttuurissa... Olen huomannut, että täällä välinehuollossa ollaan suojavarusteiden pukemisen kannalta vähän hällä väliä- meiningillä. Meillä kun suomessa puetaan vähintäänkin se myssy päähän - riippuen tietysti missä pisteellä työskennellään -, niin täällä ei pueta edes sitä! Olen tänä aikana nähnyt paikallisilla kollegoilla kaksi kertaa myssyt päässä ja molemmilla kerroilla ne ovat olleet "näön vuoksi" kun välinehuollon tiloissa on vieraillut joku ulkopuolinen tai yhteistyökoulun edustaja. Tämä ei minulle mene jakeluun, ei sitten millään. Itselläni se myssy on ollut päässä alusta alkaen ja alkuun se aiheutti pienoista ihmetystä, ehkä hilpeyttäkin kun sen laitoin, mutta ei enää. Sain heille kerrottua, että itse en suostu työskentelemään ilman sitä ja sillä siisti. Kerroin pari totuutta kääntäjän avulla aseptiikasta niin ei sen jälkeen enää kukaan ihmetellyt. Samoin pesupisteellä puen joka kerta tarvittavat suojavarusteet. Sitä he eivät ole niinkään ihmetelleet ja suurin osa heistäkin suojautuu kyllä pesupisteelle ihan asiallisesti, mutta on senkin pisteen osalta nähty jos jonkinlaisia virityksiä....No ehkäpä he vielä jonakin päivänä ottavat mallia ja pukevat edes sen myssyn... Suojavarusteita käyttämällä kun ei loppupeleissä suojata ja turvata pelkästään sitä potilasta ja potilaan hoitoa, vaan myös itsensä ja oma selustansa...

Työntekijät kommunikoivat pitkälti keskustelemalla toistensa kanssa, mikä on loogista ja normaalia, mutta olen myös nähnyt, että samaan aikaan työvuoroissa olevat ovat lähettäneet toisilleen viestejä... Sitä en tiedä onko se ollut vain joku hetkellinen hupi vai onko kovinkin yleistä. Työajan ulkopuolella he pitävät yhteyttä toisiinsa lähinnä Messengerin ja Whatsappin kautta. Ja aika useasti myös soittavat toisilleen. Jotenkin tuntuu, että puhelin on täällä hyvinkin monella kollegalla keskiössä, myös työajalla. Puhelin kulkeutuu taskussa työpisteille. Helposti odotellessa ja muutenkin tauoilla se puhelin kaivetaan taskusta ja sitä hypistellään, mutta kyllä tauoilla myös jutustellaan naamatusten. Tosin minä en niistä jutuista paljoa ymmärrä kun puhuvat omaa kieltään, mutta minä sujuvasti "kuuntelen" ja myhäilen itsekseni heidän puheelleen. Tšekin kieli on jotenkin huvittavan kuuloista, että ei siinä kuunnellessa tylsisty vaikkei ymmärräkään...

Sama pätee tietokoneen käyttöön. Monet,etenkin nuoremmat työntekijät, hoitavat erilaisia henk.koht asioitaan työajalla työpisteiden tietokoneiden kautta, esimerkiksi tekevät varauksia hotelleihin tai tilailevat vaatteita jne. Toki he tarkistavat myös työhön liittyviä sähköpostejaan, tekevät työvuorosuunnittelua yms., mutta enemmän olen nähnyt omien asioiden hoitoa ja ihanvain netin selailua...  Eikä tietenkään puhelimen käytön tai tietokoneen näppäilyn jälkeen vahingossakaan desinfioida niitä käsiä... 😳 Meillä taas yleensä tarkistetaan ja hoidetaan työhön liittyvät asiat työaikana ja jätetään muut asiat taka-alalle. Toki poikkeuksia saattaa olla joskus, jos on sovitusti tarvetta hoitaa jokin oma asia tiettyyn aikaan työajalla,niin silloinhan se hoidetaan, mutta eipä oikeastaan muuten. Ainakaan itse en tee niin... Ja toivon, ettei moni muukaan. Työaika on työaikaa, käytetään se siihen. Tauoilla voidaan sitten elää some-elämää ja soittaa vaikka kotiin jos siltä tuntuu. Ja välinehuoltajan työssä se ei pitäisi olla mitenkään epäselvää, kyse kuitenkin sen verran tärkeästä työstä, ettei voi vaarantaa omaa eikä potilaan asemaa tai hoitoa. 

Ja me sentään muistetaan pestä ja desinfioida ne kädet tarpeeksi usein ja aina tarpeen vaatiessa. Ja käyttää tarvittavia suojavarusteita... Muistetaanhan? 

Ugh. Olen puhunut.